Päivitetty:   sunnuntai 14. helmikuuta 2010 13:38       Pääsivu | Sukelluskalastus | Sähkö | 10-Ottelu | Marathon | Hiihto | Kattoremontti | Leikkimökki | Palju | Linkit

| Lajina | Tietopaketti  | Statistiikat   | Historia |  Kalat  |  Venetraileri | Sukelluslamppu | Kuvatuksia | Sattumia | Kamerakotelo | Tekstiilit | Videot | Reseptit |

Seuraavat osiot löytyvät sukalluskalastuksen alta   --> | Kilpailukalenteri | SaaristomeriOpen | KristiansundCup | PM | EM  | MM |

SMS hiihdot

               Seuraava hiihtohäppening on helmikuun XX. 2011  klo 11:00  impivaaran hiihto ja.. ym.. keskuksessa.

                Meininkiä 2006.                                                                                Vuoden 2007 Jambalyat

                    2008  Mitalistit   1. Jukka(kesk.), 2. Samu(vas.), 3. Vesa (oik.)        2009 SMS toivot hiihtoladuille.

                     2010 Perinteikkäät suksiesittelyt.

               täällä   Hiihdot kuvitettuna

Vuosi 2006:

                    Pirtsakka -18 celsiusta löytyi mittarista, joka antoi oman mausteensa suorituksiin.

                    Pientä lämmittelyä ja tutustuminen rataan, ennen suurta sivakointia.

                    Lähdöt toteutettiin kahdessa osassa. 1. startti: Tapsa minuutin perään Vesa.   2. startti: Kimmo minuutin perään Pasi.

                    Keli ja tapahtuman kiivas meininki tuotti sen, jotta ihan verenmaku suussa oli sompailtu.

                    Ennen tätä ei oltu yhdessä hiihtoladulla kisailtu, jotes tulokset oli enemmän kuin arvoitukselliset.

                    Maaliin tullessa jokainen oli kyllä kaikkensa antanut.

                    Kirkkaimman pokaalin pokkasi Vesa, Tapsa tyytyi hopeaan (selityksenä löytyi mm. liika pitovoide)

                    ja Pasi nappasi kolmannen sijoituksen. Kimmo jäi juuri ja juuri ilman mitskua.

                    Voittajan keskinopeus 2,6 km radalla oli 9,55 km/h.

Vuosi 2007:

                    Jotkut olivat ottaneet muutamia kilometrejä harjoitteluakin, joka kenties näkyi ladulla. Keli oli kuitenkin tasapuolinen  ;)  +2 astetta.

                    Viimevuoden huippupakkasiin nähden keli oli siis kesäinen. Shortseja ladulla ei kyllä nähty.

                    Lähdöt toteutettiin kohtuullisen samoilla kaavoilla kuin viime vuonnakin  1. startti Kimmo minuutin perään Pasi. 

                    2. startti  Tapsa minuutin perään Vesa.

                    Tiedä sitten johtuiko kovasta treenistä vaiko oliko latu vain suopeampi, mutta hiihtoajat pääsääntöisesti parantuivat.

                    Parhaimman kunnon kohotuksen on saanut aikaan

                    Kimmo, Jonka aika parani peräti 1min 5,56sek.  Jumbosijalle jätetty Pasi tyytyi selittelemään pitovoiteen puutetta.

                    Mitä olemme oppineet ?  Muutama treenikilometri ei olisi pahitteeksi. Voitelut kannattaa tehdä omille suksille ja vasta kisa-aamuna.

Vuosi 2008:

                    Mukaan oli haastettuna SMS uppopalloilijat, mutta eipä niitä näillä viivoilla näkynyt. Sen sijaan näimme uutta verta putkessa.

                    Niin Kilpailut järjestettiin luonnonlumen puutteen vuoksi Paimion Paipissa, 30.3. Uutta verta edustivat Samu, Juha ja Pete. Konkareina Vesa ja Tapsa.

                    Muutamat oli käynyt ottamassa treenejä Paipissa ja heiltä saimmekin voiteluille pientä avitusta. Kovan pakkaskelin voiteet pohjaan ja näillä pitäisi toimia.

                    Se toimiko ?  jäi lievästi arvailujen varaan, nimittäin itsekin hiihdin sillä mitä viimevuoden kisoista oli pohjaan jäänyt.

                    Siirtyminen tunneliin ja tutustumislenkki, kohtuu lievää laskua ja nousua, ei mikään kovasti vaativa 700m lenkki, mutta kun kyse kilpailusta se nostaa

                    vaativuuden omalle tasolleen. kaksi eri lähtöä ja kisailijat 30 sekunnin välein ladulle. Kisan starttaa Juha, perään lähtee Jukka ja

                    viimeisenä tästä ryhmästä Hallitseva tuplamestari Vesa. 4 kierrosta tiukkaa vääntöä, muut perinteisellä ja Jukka vaatimuksesta vapaalla tyylillä.

                Matkalta kuului, että 3 kierrosta olisi ollut täysin riittävä, eli kroppa alkaa olemaan energiansa siis käyttänyt. Sukelluskalastajaltahan löytyy vielä vararavinteet,

                    jotes sillä voimalla pääsee viimeisenkin kierroksen. Porukat maalissa ja kaikille saatiin vertailukelpoiset ajat.

                    Seuraava startti, Pete kärkeen, Tapsa perään ja Samu takaa-ajajaksi tälle ryhmälle. Huimin tapahtuma ketsu saatii, kun 2. kierroksella olimme kaikki samassa jonossa.

                    Samu alamäessä saama vauhti siivitti hänet ohitusyritykseen Tapsasta, mutta tasaisella tapsa kuroi rinnalle ja pääsi takaisin Samun ohi,

                    Edessä ollut Pete ei ollut tilanteesta mitenkään tietoinen Ja näin kurvissa Pete otti reilun ulkolaitakurvin Tapsa sisäkautta ohi,

                    hetken päästä Samu Ohitti Peten ja ehkä noin minuutin päästä Samu viuhahti myös Tapsan ohi.

                    Kaikki pääsi kuitenkin tästäkin ryhmästä maaliin.

                    Uskoakseni 7+% kisaajista löytyi verenmakua suusta ja kovaa hengästymistäkin havaittiin. Taisteltiin siis vanhaan tyyliin. ;)

                    Loppuajoissa Paippi vs. luonnon lumi on havaittavissa että Paipissa vauhti on noin 1 km/h hitaampaa.

                    Mitalien jako (farssienkera) ja siitä saunaan. Jukka tuli puun takaa ja yllätti (yllättävällä tavalla) koko porukan. Onnea Jukalle Raisoon.

                    Vuonna 2009 saattaa olla pientä sääntömuutosta odotettavissa, mutta se sitten silloin. NYT TREENAAMAAN ! !

Vuosi 2009:

                    VESIsateinen helmikuun sunnuntai, Celsiusta oli ilmassa +1,5 verran.

                    Mukaan oli jälleen kutsuttuna iso joukkio, Kisa-areenalle saapui wanhoja naamoja, mutta pari uutta tulokastakin oli tullut haastamaan.

                    Ensivaikutelmat kovakuntoisesta joukkiosta oli jo heitetty ilmaan, ennen kuin starttipistooli oli edes pamahtanut.

                    Jälleen kerran mitalit oli melkein jo jaettu. Mutta onneksi itse hiihtokisakin suoritettiin.

                    Sillä yllätyksiäkin tuli. Itse ehkä pidin suurimpana haastajana Mikkoa, nuoruuden tuomaa intoa ja kovaa kuntoa.

                    Siinä paketti jolla hyvinkin taisteltaisiin kirkkaista mitaleista. Tietenkään vähättelemättä PÄÄLLIKKÖ karvalakkiin sonnustautunutta Mikaa.

                    Ja oli siellä kilpakentillä aistittavissa myös suurta uhmaa Tapsan kisapuvustosta,

                    nimittäin sukelluskalastuksen MM-maajoukkueen verryttelyasuun sonnustautunut wanhanaama, mutta taisi se uhma jäädä pelkkään kisapukuun.

                    Tiukat alkupalaverit ja kierretään kertaalleen kisa lenkki, jotta kaikki tietävät millainen on maasto ja mistä käännytään minne.

                    Tavoitteena kuitenkin saada kaikille saman mittainen lenkki.  

                    Pientä silmäilyä miten kullakin sukset luistaa ja kierroksen jälkeen olikin hieman suksihuollon paikka. pikkaisen pitovoidetta lisää,

                    jotta nousut onnistuu lipsumatta. Vielä sovittiin että lähtö toteutetaan yhteislähtönä. Tämä on iso muutos  aikaisempiin vuosiin.

                    Ennenhän lähdettiin 1 minuutti peräjälkeen, 2 henkilöä kerralla ladulla.

                    Kisaladulle asettuivat MikaP, Mikko, Vesa, Tapsa. Juha oli "lääkärin todistukseen" vedoten ajanottajana.

                    Paula oli sovinnollisesti ratamestarina ja näin ei ottanut itse kisaan osaa.

                    Juha lähetti joukkion matkaan, ja kiivas alkurutistus kohti ensimmäistä nousua. Kohtuu sovussa noustiin,

                    mutta pientä painetta pisteltiin Vesa ja Tapsa ottivat kärkipaikat nousun puolivälissä. Mäen päällä  Vesa kärjessä, Tapsa Vesan kannoilla,

                    Vähän matkan päässä MikaP ja Mikko taistelevat. Alkujaan Mikko oli kärjessä, mutta puolivälin nousun jälkeen Yllättäen MikaP nousi sijalle 3.

                    Alkoi ensimmäinen lasku ja siinä huomasi hyvin että Vesalla suksi luistaa (jälleen kerran) paremmin. Vesa pääsee jokusen metrin karkuun.

                    Mutta Tapsa lykkii ja lykkii, kunnes tulee uutta nousua ja Tapsa pääsee jälleen Vesan kintereille.  tätä samaa jatkuu vesa karkaa laskuissa,

                    Tapsa ottaa kiinni nousuissa.

                    Aina välillä on pakko kurkkailla taakse, että onko MikaP ja Mikko kintereillämme, mutta eipä  niitä nyt just näkynyt.

                    Oltiin hiihdetty noin 2 km ja alkoi olemaan loppurutistuksen paikka, Matkaa maaliin noin 600m. Pientä yritystä oli koitettava,

                    mutta kyllä vesan suksi vaan luisti tasaisella paremmin ja ei oikein ollut näkyvissä tasaväkistä kisaa. Vesa kovasti yritti saada aikaan kunnon rutistusta,

                    mutta Tapsa ei oikein enää lämmennyt.  Maaliin saavutaan paremmissa voimissa kuin aikaisempina vuosina,

                    järkyttävä hengästymistä tai veren makua ei ollut havaittavissa. Vesa saavuttaa maalilinja voittajana, Tapsa seuraavana.

                    Jäimme odottelemaan missä on uudet hiihtoladun tulokkaat, luultavasti pientä vilkahdusta Mikosta näkyi maaliin oli matkaa ehkä noin 900m.

                    MikaP oli jossain kadoksissa. Mutta kohtapuolin näkyikin Päällikkökarvalakki ja kolmas sija oli valumassa Raisioon.

                    MikaP saapuu maaliin aika pysähtyy 12:07,38. Hieno suoritus päälliköltä. Mutta missä on tsei tsei..eikun Mikko ?? 

                    Odottelemme pienen hetken ja siltä hän saapuu perinteiseen tyyliin hiihtäen, niin kuten pitääkin. Mitali jäi tällä kertaa vain reilu minuutin päähän.

                    Mitalien jako ja tietenkin saimme laskiaispulla kahvit. Kunnon juhlahumu meininki siis.

                    1. sijan pokkasi Littoisten Vesa

                    2. sijalle sompaili Tapsa Maariasta

                    3. sija sauvottiin Raisioon MikaP:lle

                    4. sija lähti Itäharjulle Mikolle 

                    Aikoja kun verrataan menneisiin vuosiin, niin ehkä tuo yhteislähtö syö sellaisen sikakovan rutistuksen tuosta hiihdosta.

                    Tyydytään siihen mikä tavallaan on alussa saavutettu ja sitten vaan koitetaan pitää paikka.  Eli tuossa taistellaan sijoituksesta ei ajasta.  EI HYVÄ ??? 

                    Noh sijoitukset jakautuivat ainakin tasan koko maakunnan alueelle.

Vuosi 2010:

                    Jälleen oli kutsu käynyt. Ja tänä vuonna kutsun olikin saanut koko Saaristomeren sukeltajat ry:n jäsenistö.

                    Laitoimme kutsun seuramme jäsenkirjeeseen, mutta eipä tuo kovasti jäsenistöämme kiinnostanut.

                    Paikalla oli kuitenkin mukavasti porukkaa. Saimmekin jälleen äärimmäisen haasteellisen kisan aikaan.

                    Oli laskiaissunnuntai ja päälle vielä ystävänpäivä, ja kaikki nämä kolme spektaakkelimaista tapahtumaa takasivat sen,

                    Että laduilla oli porukkaa.

                    Jukka toimi toimitsija/ylituomari/ajanottajana ja ylituomarin ominaisuuden kautta saatiin lähtöjärjestys.

                    Hiihtokilpailut käydään takaa-ajona ja minuutin lähtövälein.

                    Lähtöjärjestys seuraava: Samu, Juha, Vesa, MikaP, Tapsa.

                    Startit on ihan kohtuu rivakkaita, mutta silleen sopivia että keski- ja loppurutistuksiinkin jää paukkuja (ehkä).

                    Kovasti joutuu itsenäisesti hiihtelemään, mutta täysillä mennään, kun ei ole kovasti väliaikatietoja saatavilla.

                    Niin noh laskiashiihtoporukkaa oli kyllä kovasti pakkautunut laduille, joka ehkä aavistuksen hidasti itse kunkin menoa.

                    Mutta kylläkin tasapuolisesti.

                    Vesa saavutti Juhan ja Juha jopa päästi Vesan ohitseenkin, siis kuinka ystävällistä onkaan kisailu.

                    Muutoin ei ohituksia ollut tarjolla. Itselläni oli niin, että pääsin jo punanuttua näkemään, joka kuului MikaP:lle,

                    Mutta ohittamiseen matkaa oli tooodella liikaa.

                    Maaliin tullessa oli kyllä ihan jokainen antanut todellakin parhaansa, kuten aina ennenkin.

                    Porukkaan yskimisiä ja verenmakua suussa, sitä tämä taas oli.

                    Ylituomarimme sutjakkaasti laskeskeli saldot ja saatiin siinä sitten pieni farssi aikaan. Mutta näihin ollaan jo totuttu

                    sukelluskalastuksen puolelta. Pieni korjaus ja saatiin sijoitukset virallisiin muotoihin.

                     1. Vesa,  2. Tapsa,  3. Samu,  4. MikaP,  5. Juha.                   

                    Lopuksi päästiin vielä nauttimaan nuotiolla käristetyistä makkaroista.

                    hhmm oisko 30 sekunnin lähtö porrastus hyvä?? Loisi ehkä vielä tarmokkaamman kilpailun (jos siis voi olla enää tarmokkaampaa).

                    Tätä voidaan pohtia lähes vuosi.

Etusivulle